Valokuvaus ammattina – Osa 2

Täysipäiväisiä palkkatöitä valokuvaajille löytyy lähinnä valokuvaamoista ja valokuvastudioista. Työt näissä paikoissa ovat usein potrettityylisiä, ja monen firman valokuvaustyyli on ennalta päätettyä, eikä kameran käyttäjällä ole suurta valtaa taiteellisessa prosessissa. Valtaosa valokuvauksen ammattilaisista tekee töitä freelancer -pohjalla tai oman toiminimen kautta. Hyvinä puolina yksityisyrittäjänä työskentelystä ovat monipuoliset työt, päätösvalta omasta aikataulusta sekä luovista päätöksistä. Vaikeuksina voivat olla alkuaikoina vaadittavat rahalliset investoinnit, uusien asiakkaiden saaminen ja vaihtelevat tulojen koot.

Freelancerina toimivat valokuvaajat työskentelevät usein laajoissa tehtävissä. Tarjolla on paljon tapahtuma-, potretti-, ja hääkuvausta. Myös lehti-, muoti-, ja luontokuvauksen parista saattaa löytyä jonkun verran töitä. Parhaat tulot per kuva tuottaa isoille firmoille tehdyt markkinointi ja tuotekuvaukset, joiden aihealueet saattavat myös liikkua laidasta laitaan. Kannattaa myös olla kekseliäs uusien valokuvaus mahdollisuuksien kanssa. Euroopassa on yleistä että harrastustason yksilöurheilukilpailuissa on paikalla freelancer valokuvaaja. Valokuvaaja myy kuvansa suoraan asiakkaille, kisojen järjestäjä seuran antamalla siunauksella. Yrittäjän kannattaa siis pitää mielessä että löytyisikö joltain yhteisöltä tarve kuville jota he eivät ole välttämättä vielä tiedostaneet.

Investoinnit ennen freelanceriksi lähtöä

Ennen itsensä mainostamista valokuva-alalla kannattaa miettiä kuinka suureen alkuinvestointiin kykenee, ja mitä tuloksia niillä resursseilla pystyy tuottamaan. Pienessäkin mittakaavassa alalle yrittäjäksi lähteminen vaatii kohtuullisen suurta alkuinvestointia, sillä itsenäiseltä valokuvaajalta tulee löytyä ammattimaiset laitteet. Ammattikuvaajan kalustoon kuuluu kameroiden lisäksi valikoima linssejä, kameran jalkoja, heijastimia, muistikortteja, ja lisä salamoita. Kuvien jälkikäsittelyyn tarvitaan hyvä tietokone ja ammattimaiset kuvankäsittely ohjelmat. Muita alkuaikojen menoja ovat mahdolliset studiovuokrat, matkustuskulut ja mahdollisesti auton osto, jos sitä ei löydy ennakkoon. Valokuvaajan tärkein työkalu on kuitenkin kuvasilmä, joten ennen kuin enempää investoi, kannattaa olla itselleen rehellinen siitä onko valmis saamaan alalta tarpeeksi töitä elannon kattamiseen. Jos ei, silmä kehittyy kuvatessa joten valokuvausta voi aina jatkaa harrastajapohjalla, kunnes kuvat alkavat näyttää siltä että asiakkaat olisivat valmiita sijoittamaan niihin.

Uran rakennus

Alkuvaiheessa uraansa valokuvaajan kannattaa rakentaa vahva portfolio, jonka kautta asiakkaat voivat päättää onko valokuvaajan tyyli ja taito mitä he tarvitsevat projektiaan varten. Valokuvaajan kannattaa myös ottaa sosiaalinen media, kuten Instagram ja Facebook käyttöönsä, ja pistää portfolio blogi pystyyn, sähköisen portfolion suuntaan on helppo ja nopea ohjata uusia  asiakkaita. Portfolio on hyvä olla olemassa myös hyvätasoiselle paperille tulostetussa perinteisessä muodossa. Aktiivinen sosiaalimedia näkyvyys auttaa nostamaan yrityksien imagoa ja suusta suuhun toimiva markkinointi on myös valokuvauspalveluiden myynnissä hyvin toimiva strategia. Yrittäjän ei kuitenkaan kannata jäädä laakereilleen makaamaan, vaan ottaa aktiivisesti yhteyttä tahoihin jotka voisivat auttaa uusien asiakkaiden löytymisessä. Lemmikkieläin valokuvaaja saattaisi löytää asiakkaita paikalliselta kennel clubilta, ratsastustallilta, eläinlääkärin vastaanotolta tai lemmikkieläinkaupasta. Häävalokuvaajan kannattaa ottaa yhteyttä hääasuliikkeisiin, pitopalveluihin ja jopa ravintoloihin. Itsensä markkinoinnissa ei kannata olla ujo, ja hyvä mielikuvitus saattaa luoda mahdollisuuksia jotka olivat jäänet muilta alan edustajilta huomaamatta.

Uran rakennus

Kannattaa myös ottaa selvää ennen alalle täysaikaisesti lähtöä mikä oman paikkakunnan valokuvausmyynnin yleinen kenttä on. Alalla on kova kilpailu tuloksena ylikouluttamisesta, ja vanhempien ikäluokkien siirtyvistä eläkkeelle jäännistä. Jos yksityisyrittäjyys ei ole tällä hetkellä mahdollista, vaihtoehtona voisi miettiä puoliammattilaisena valokuvauksen harjoittamista. Vakaampi palkkatyö ja valokuvaus keikkojen tekeminen vapaa-ajalla pientää rahallisen stressin määrää. On hyvin mahdollista että hyvä ja hyvin organisoitunut osa-aikainen valokuvaaja voi kattaa keikoista saaduilla tuloilla laitteiston, ja rakentaa portfoliota sekä asiakassuhteita tarpeeksi siirtyäkseen alalla täysaikaisesti. Alalla jaetaan myös pieni määrä apurahoja, osa näistä myönnetään taiteellisessa mielessä ja osa ammatillisiin tarkoituksiin. Vaikka apurahoihin ei kannata luottaa uraa aloittaessaan, olisi fiksua ottaa selvää miltä tahoilta ja millä periaatteilla niitä voi hakea.